Ferritiini ja hyvinvointi

Ferritiinin vaikutus hyvinvointiin on aihe, josta käydään tällä hetkellä vilkasta keskustelua. Tässä jutussa gynekologi Nonna Heiskanen kertoo mitä ferritiini on, miten sen puute oireilee ja onko esimerkiksi runsailla kuukautisilla vaikutusta ferritiiniarvoihin.

Aloitetaan peruskäsitteistä. Veri koostuu punasoluista, valkosoluista, verihiutaleista ja verinesteestä. Valtaosa veren koostumuksesta on punasoluja, joiden tehtävä on sisältämänsä hemoglobiinin avulla kuljettaa happea keuhkoista kudoksiin ja palauttaa se hiilidioksidina takaisin keuhkoihin. Tässä kuljetustehtävässä tärkeää roolia näyttelee punasolujen hemoglobiinin sisältämä elämälle välttämätön hivenaine, rauta.

Punasolut saavat tarvitsemansa raudan ravinnon mukana sekä elimistön rautavarastoista, joita sijaitsee pernassa, maksassa ja luuytimessä. Näissä elimissä rauta varastoituu ferritiini-nimiseen proteiinikompleksiin. Ferritiiniä kutsutaan toiselta nimeltään varastoraudaksi ja sen pitoisuutta verinesteessä käytetään elimistön rautavarastojen mittarina.

Ferritiinivaje ja sen oireet

Monipuolinen ravinto on avainasemassa hyvän varastorautatason ylläpitämisessä. Hyviä raudan lähteitä ovat muun muassa liha, kala ja äyriäiset. Myös kasvikunnan tuotteista, kuten leseistä, siemenistä ja soijaproteiinista saa rautaa. Jos oma ruokavalio on kovasti kasvispainotteinen, voi omaa raudansaantiaan tukea myös soveltuvalla rautalisällä. Saatavilla olevista vaihtoehdoista kannattaa valita omalle vatsalle parhaiten sopiva, sillä rautalisät saattavat aiheuttaa suolisto-oireita. Nestemäinen lääke imeytyy heikommin, mutta on suolistoystävällisempi. C-vitamiini valmisteessa puolestaan parantaa raudan imeytymistä. Parhaiten lääke imeytyy, jos sen ottaa joka toinen päivä 50–100 mg:n kerta-annoksena, jolloin myös sivuvaikutuksia esiintyy vähemmän. Käsikauppalääkkeinä saatavien rautalisien päiväannos on 100(–200) mg.

Jos rautaa ei saa ravinnosta riittävästi tarpeeseen nähden, alkavat rautavarastot huveta. Tällöin ensimmäisenä lähtee laskuun varastorauta ferritiini. Kun varastoraudan määrä vähenee riittävästi, rauta ei välttämättä enää riitä punasolujen muodostumiseen, minkä seurauksena punasolujen koko ja hemoglobiinipitoisuus voivat laskea. Näiden muutosten seurauksena voi syntyä raudanpuuteanemia. Aina näin ei kuitenkaan ole. Monilla ihmisillä alhaiset ferritiiniarvot eivät näy punasolujen hemoglobiiniarvoissa mitenkään ja toisaalta hemoglobiiniarvot voivat olla alhaiset, vaikka ferritiiniarvot olisivat korkealla.

Mistä sitten voi tietää, onko oma ferritiini oikealla tasolla? Oma olotila on tähän paras mittari. Jos voit hyvin, ei ferritiiniarvoja ole tarvetta lähteä erikseen tarkistamaan. Niillä ihmisillä, joilla alhainen ferritiini aiheuttaa oireita, voi esiintyä esimerkiksi väsymystä, huonoa yöunen laatua, levottomia jalkoja, alakuloisuutta tai hiusten ja kynsien laadun heikkenemistä. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että edellä listatut oireet ovat yleisoireita, joiden taustalla voi olla moni muukin syy kuin alhainen ferritiini. Siksi pelkän varastoraudan tarkistuksen sijaan lääkäri todennäköisesti haluaakin selvittää tutkimuksilla myös muita hyvinvointiisi liittyviä asioita.

Ferritiini ja hyvinvointi

Mikä ferritiinivajeen aiheuttaa ja miten sitä hoidetaan?

Naiset kärsivät alhaisista rauta-arvoista miehiä useammin. Naisella ferritiiniarvoihin voivat vaikuttaa esimerkiksi pitkä imetys, useat synnytykset ja runsaat kuukautiset. Normaalina kuukautisvuodon määränä pidetään 80 millilitraa kierron aikana, mutta ei ole lainkaan tavatonta että vuoto on myös ajoittain runsaampaa. Jopa kolmannes 15–50-vuotiaista naisista kärsii jossakin elämänsä vaiheessa runsaasta vuodosta ja 20 %:lla naisista esiintyy tästä syystä jossakin vaiheessa raudan puutetta.

Jos naisella on runsaat kuukautiset ja normaalista hemoglobiinista huolimatta hänellä esiintyy yleiskuntoa heikentäviä yleisoireita, voidaan ferritiinitaso tutkia. Rautalisälääkitys voidaan aloittaa mikäli veren ferritiinipitoisuus on alle 50 mg/l. Raudanpuutetta hoidetaan yleisimmin suun kautta otettavalla lääkityksellä, ja hoitoaika on kuudesta kuukaudesta jopa vuoteen. Hyvin vaikeassa raudanpuutenanemiassa lääkitys voidaan antaa myös suoraan suoneen.

Elimistön normaali ferritiinipitoisuus on 10–150 mg/l. Erilaisten kudostuhojen tai tulehdustilojen, kuten reuman, seurauksena myös ferritiinin yläviiteraja voi ylittyä. Ferritiiniarvot voivat siis näyttäytyä tulehduksen aikana poikkeuksellisen korkeina, vaikka rautavarastot olisivatkin vähissä. Tulehdustilojen vaikutus ferritiiniarvoon voidaan poissulkea melko luotettavasti tarkistamalla ferritiinimittauksen yhteydessä myös herkkä crp-tulehdusarvo.

Kuuntele itseäsi!

Koska ferritiini on tällä hetkellä yksi hyvinvointikeskustelujen suosikkiaiheista, saattaa moni pohtia olisiko omat varastorauta-arvot syytä tarkistuttaa. Myös sitä saatetaan ihmetellä, miksi ferritiinikokeisiin voi olla niin hankala päästä.

Kuten tästä jutusta opit, alhainen ferritiini voi olla oireeton tai oireilla hyvin erilaisina yleisoireina. Sen sijaan, että lähtisit itse varaamaan suoraan aikaa laboratorioon, keskustele tilanteestasi ensin lääkärin kanssa. Hän näkee tilanteesi kokonaisuutena ja ohjaa sinut tarvittaessa kaikkiin sellaisiin kokeisiin, joiden tulokset tarvitaan kokonaistilanteesi luotettavaan hahmottamiseen. Jos kuukautisesi ovat runsaat ja yleistilassasi laskua, kerro siitä gynekologillesi. Hän tutkii kokonaistilanteesi ja voi esimerkiksi määrätä sinulle runsaiden kuukautisten hoitoon soveltuvan hormonilääkityksen, mikäli se elämäntilanteeseesi sopii.

Ferritiini on asia, jota meistä kenenkään ei tarvitse sen kummallisemmin pohtia. Jos elät terveellistä elämää, syöt monipuolisesti ja ennen kaikkea tunnet olosi hyväksi, ei omia varastorauta-arvoja ole syytä lähteä erityisesti, ja muista tutkimuksista irrallisena tarkistelemaan.