Mitä gynekologin vastaanotolla tapahtuu?

Gynekologin vastaanotto on paikka, jota useat naiset karttavat aivan turhaan. Kerromme tässä jutussa juurta jaksain mitä vastaanotolla tapahtuu, jotta voisit heittää omat pelkosi romukoppaan. Jutun luettuasi tiedät myös, miten usein gynekologin juttusilla olisi hyvä käydä.

Gynekologi Nonna Heiskanen on tutkinut pitkän uransa aikana tuhansia naisia. Hän jos kuka tietääkin, mitä naiset eniten vastaanotolle tullessaan pelkäävät. “Alastomuus vieraan edessä tuntuu monesta epäluonnolliselta ja se tekee vastaanottotilanteesta jännittävän. Myös se, aiheuttavatko tutkimustoimenpiteet kipua, mietityttää monia.” Nonnan mukaan näitä asioita ei kuitenkaan ole mitään syytä pelätä. “Tutkimustilanne on meille gynekologeille arkipäivää ja voi sanoa, että olemme uramme aikana nähneet ja kuulleet ihan kaiken. Mitään uutta tutkimustilanteessa meille ei siis tule vastaan, joten omaa olemustaan ei tarvitse hävetä. Tutkimuksen ei myöskään pidä sattua. Kivuttomuuden varmistamiseen meillä on käytössämme useita eri kokoisia tutkimus- ja näytteenottovälineitä, joista valitsemme sopivan koon sen mukaan, millainen naisen anatomia ja historia on.”

Hyvä gynekologi tutkii perusteellisesti

Tapaaminen gynekologin kanssa alkaa anamneesilla, eli esitietokeskustelulla. “Itse aloitan perustietojen kartoituksella. Kysyn naiselta hänen sairauksistaan, raskauksista, synnytyksistä ja niiden sujumisesta. Lisäksi juttelemme naisen käyttämästä ehkäisystä, kuukautiskierron pituudesta ja säännöllisyydestä, vuotopäivien ja vuodon määrästä sekä siitä, onko naisella kuukautiskipuja. Tärkeä tieto on myös, milloin naisella olivat edelliset kuukautiset, eli monesko kierron päivä on menossa.” Nonna kertoo, että gynekologi voi kysellä esitietokeskustelussa myös esimerkiksi onko naisella ollut häiriöitä suolen toiminnassa tai virtsaamisessa, millaista valkovuoto on tai tunteeko nainen yhdyntäkipuja. Myös perustiedot naisen yleisistä elintavoista ovat gynekologille oleellisia tietoja. Lisäksi gynekologi voi kysyä naisen seksielämän aktiivisuudesta voidakseen miettiä tutkimustavan sekä mahdollisen näytteidenoton, kuten PAPA-kokeen tai kondyloomavirustestin, tarpeellisuuden.

Esitietokeskustelun jälkeen Nonna selvittää tahtooko asiakas, että hänen rintansa tutkitaan. “Itse yleensä kysyn miten tuttua rintojen tutkiminen naiselle on. Tarvittaessa opetan sen hänelle, ja jos hän niin haluaa, myös tutkin rinnat. Rintojen tutkiminen on kaikille naisille tärkeää, mutta sen merkitys korostuu etenkin naisen ikääntyessä.” Jos nainen toivoo rintatutkimusta, hän saa Nonnan vastaanotolla pukeutua pukuhuoneessa kylpytakkiin. Jos tutkimusta ei tehdä, riittää kun riisuu pelkät housut pois.

Nomai - Mitä gynekologin vastaanotolla tapahtuu

Jos nainen on gynekologin vastaanotolla ensimmäistä kertaa, kertoo Nonna seuraavaksi tutkimuksen kulusta ja esittelee tutkimusvälineet. “On tärkeää, että jokainen vastaanotolle tuleva nainen tietää, mitä missäkin tutkimuksen vaiheessa tapahtuu. Naisen täytyy voida rentoutua tutkimuspöydällä ilman yksityiskohtien jännittämistä.”

Tutkimuspöydälle asettuessaan naisen ei itse tarvitse huolehtia mistään. “Minä ohjeistan asiakastani liikuttamaan itseään pöydällä oikeaan kohtaan. Naisen ei tarvitse tehdä itse muuta kuin olonsa pöydällä mahdollisimman mukavaksi.”

Hyvä gynekologinen tutkimus on muutakin kuin pelkkä sisätutkimus. “Itse tutkin aina ensimmäiseksi kaulan alueen, ja tarkistan ettei kilpirauhanen ole suurentunut tai kyhmyinen. Seuraavaksi on rintojen ja kainaloiden vuoro, minkä jälkeen vielä painelen vatsan alueen ja tunnustelen nivuset.”

Seuraava vaihe käsittää sekä ulko- että sisäsynnyttimien tutkimuksen. “Ensin silmäilen ulkosynnyttimet, virtsaputken suun, välilihan ja myös peräaukon ympäristön. Tämän jälkeen asetan naisen emättimeen liukastimen kanssa sopivan kokoisen lastan, joka painaa emättimen pohjaa peräsuolta päin. Lisäksi käytän kohottajaa, joka nostaa emättimen yläseinää virtsarakkoon päin. Tällä tavalla pääsen tarkistamaan hyvin emättimen limakalvojen ja kohdunsuun kunnon.” Tutkimuksen aikana Nonna nostaa naisen kohtua ja munasarjoja yhdellä tai kahdella sormellaan. Samalla hän painelee toisella kädellään naisen alavatsaa. “Tällä tavalla saan käsityksen siitä, onko naisella esimerkiksi endometrioosiin viittaavia löydöksiä.” Tutkimukseen voi kuulua myös peräsuolen tunnustelu, etenkin jos naisella on endometrioosiepäily tai peräpukamia.

Osa hyvää gynekologista tutkimusta on myös ultraäänitutkimus. Se paljastaa sellaisia munasarjojen, kohdun, virtsarakon ja pikkulantion muutoksia, joita on vaikea muutoin havaita. Ultraäänitutkimuksen avulla voidaan myös määrittää se, vastaavatko kuukautiskierron vaihe, munasarjojen toiminta ja kohdun limakalvon rakenne toisiaan.

Tutkimuksen yhteydessä naiselta voidaan harkinnan mukaan ottaa myös näytteitä, kuten kondyloomavirus eli HPV-testi, PAPA-koe tai sukupuolitautinäytteitä. “Aikuiselta naiselta PAPA-koe on hyvä ottaa viiden vuoden välein. Alle 25-vuotiailta, oireettomilta naisilta koetta ei oteta juuri koskaan. Alle 30-vuotiailta se otetaan mikäli naisen seksielämä eri kumppaneiden kanssa on vilkasta, hän tupakoi tai on sairastanut sukupuolitauteja. 30-vuotiaana naiset myös kutsutaan ensimmäisen kerran kunnan järjestämään PAPA-kokeeseen. Niihin nainen saa jatkossa kutsun viiden vuoden välein 60-vuotiaaksi saakka. Näissä tutkimuksissa suosittelen käymään!”

Nonna kertoo, että nykyään yli 30-vuotiaiden, oireettomien naisten ensisijaisena seulontatutkimuksena suositellaan tehtäväksi HPV-tutkimusta, missä tutkitaan onko kohdunsuulla todettavissa solumuutoksille altistavia riskiryhmän kondyloomavirustyyppejä. Mikäli näitä todetaan, lausutaan PAPA, eli kohdunsuun irtosolututkimus, automaattisesti samasta näytteestä. Vastausten perusteella harkitaan jatkotutkimusten tai seurannan tarpeellisuutta.

Silloin kun tutkimus sisältää rintojen tarkastuksen ja ultraäänitutkimuksen, vastaanottokäyntiin menee esitietokeskusteluineen noin puoli tuntia. Varsinaisen sisätutkimuksen kesto on muutamia minuutteja riippuen siitä, otetaanko sen aikana näytteitä.

Nomai - kuukuppi - Nonna Heiskanen

Tutkimuksesta voi tulla mukava rutiini

Nonna Heiskasen mukaan naisen on hyvä suunnata gynekologin juttusille ensimmäistä kertaa viimeistään siinä kohtaa, kun yhdynnät alkavat. Myös kivuliaat tai pitkät kuukautiset, tai epäsäännöllinen kierto ovat asioita, joista kannattaa käydä keskustelemassa gynekologin kanssa. “Jotkut tytöt tulevat vastaanotolle ensimmäistä kertaa 12–13-vuotiaina. On ihan omasta elämäntilanteesta kiinni, milloin ensimmäinen vastaanottokäynti on itselle aiheellinen.”

Aikuisen naisen olisi suositeltavaa käydä gynekologisessa tutkimuksessa kahden vuoden välein. “Tutkimus antaa hyvän yleiskuvan naisen terveydestä ja on siksi tarpeellinen ihan jokaiselle. On myös hyvä, että rintojen tutkimiseen ja esimerkiksi lantionpohjan lihasten harjoittamiseen saa neuvoja lääketieteellisen osaamisen omaavalta asiantuntijalta. Lisäksi tutkimuksessa voidaan saada viitteitä endometrioosista sekä kartoittaa oireettomien, myöhemmin jopa lapsettomuutta aiheuttavien sukupuolitautien mahdollisuutta, ja aloittaa niihin tarvittaessa hoito.”

Jos edellisestä vierailusta gynekologin luona on ehtinyt jo vierähtää tovi, Nonna kehottaa varaamaan ajan lääkärille rohkeasti. “Sanon aina gynekologikäyntiä jännittäville asiakkailleni, että vastaanotolta poislähtiessäsi todennäköisesti toteat, että sehän olikin ihan mukavaa. Kun tutkimus tehdään oikein, se ei satu ja useimmiten me gynekologitkin olemme oikein mukavia ihmisiä!”